Suomalaisen työn päivänä

Euroopan Unionia on kuluneella kaudella koeteltu talouskriisillä, jonka vaikutukset näkyvät vielä pitkään. Moniin suomalaisiinkin koteihin talouskriisi on heittänyt varjonsa työttömyyden ja yt-neuvotteluiden vuoksi. Työelämän kehitystä ei ole kyetty viemään EU:ssa juuri eteenpäin, huoli taloudesta on vienyt työtehon kehitystyöstä.

Työelämän toiminnan kannalta tärkeä työvoiman liikkuvuus on helpottunut siten, että jatkossa työeläkkeet säilyvät kansalaisten eläkekertymässä, vaikka hän työskentelisikin työuransa aikana useissa maissa. Eläkkeet myös kertyvät kaikissa EU-maissa työskennellessä aina 21-vuotiaasta lähtien. Parannusta on saatu myös vanhempainvapaaseen, direktiivillä säädettiin oikeus vähintään neljän kuukauden pituiseen vapaaseen. Muitakin uudistuksia on saatu tehtyä, mutta paljon on vielä tekemättä.

Millään vapaan markkinatalouden valtiolla ei ole mahdollisuutta kovin pitkään pitää kansalaisiaan työttöminä. Kyse on paitsi inhimillisistä tragedioista myös kansantaloudellisesti kestämättömästä tilanteesta. Suomessa suuret ikäluokat ovat eläköitymässä lähivuosina, mutta siitä huolimatta meillä on tuhansia parhaassa työiässä olevia ihmisiä vailla työtä. Työelämän tehostaminen on vienyt työtä halvemman tuotannon maihin, koneet ja ict ovat korvanneet monen työntekijän.

Meillä ei ole sitä vaihtoehtoa, että löisimme kintaat naulaan ja jäisimme odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mistä siis saamme ratkaisuja tilanteeseen? Miten parannamme kilpailukykyämme?

Suomella on ollut jo EU-agendalla yhtenä kohtana kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden parantaminen. Tuota työtä on syytä jatkaa entistä pontevammin. Kilpailukykyä voimme parantaa omilla sisäisillä rakenteellisilla uudistuksilla, joilla käytännössä tehostamme omaa toimintaamme maamme rajojen sisäpuolella. Toiseksi vaaditaan edelleen ja jatkuvasti työtä sisämarkkinoiden kehittämiseksi. Kolmas keino EU:n kilpailukyvyn parantamiseen taitaa löytyä vapaakauppasopimuksista.

Kilpailukykyyn vaikuttaa keskeisesti sääntely. Euroopan unionissa on yli 20 miljoonaa Pk-yritystä, jotka muodostavat 65 % yksityissektorin työpaikoista. Viime vuosien aikana valtaosa uusista työpaikoista on syntynyt nimenomaan pienten ja keskisuurten yritysten sektorille. Hallinnon malleja tarkastellaan nyt ympäri Eurooppaa, ja näissä tehostamistoimissa tulee katoamaan perinteisiä virkamiestehtäviä niin määrällisesti kuin alueellisestikin.

Toisinaan tuntuu, että yksinkertaisimmat ratkaisut jäävät helpoiten huomaamatta. Voisiko ratkaisu olla siinä, että aiemmat osaajat ja asiantuntijat myisivätkin jatkossa osaamistaan yrittäjinä? Kansantalouden kannalta ajateltuna yritykset turvaavat edelleen vahvasti hyvinvointiamme. Yritys maksaa tuloistaan yhteisöveron ja hankinnoistaan arvonlisäveron. Yrityksen henkilökunta maksaa palkastaan tuloveroa, ja nämä kaikki verot siirtyvät julkiselle sektorille, valtiolle ja kunnille käytettäväksi meidän kaikkien hyväksi. Ihmiset ostavat tuloillaan tuotteita ja palveluja, taas kilisee valtion kassa.

Yrittäjyyteen liittyy kuitenkin aina riski, jota kaikki eivät ole valmiita kantamaan. Vaikka yritysverotuksemme sinällään onkin toimiva, ei se edelleenkään huomioi mitenkään yrittäjyyden riskiä.

Meillä on edelleen paljon tekemistä työllisyyden lisäämiseksi niin Euroopan Unionin tasolla kuin täällä Suomessakin. Yrittäjyyttä tukemalla olemme kuitenkin selkeästi mukana yhteiseurooppalaisessa kehityksessä, joka antaa meille tulevaisuudessa työtä vahvistaen sitä osaamista ja tietoa, josta olemme tunnettuja. Euroopan Unionin rooli tässä työssä on tärkeää siksi, että vain yhteistyöllä kykenemme kilpailemaan maailmankaupan pyörteissä. Oma eurooppalainen säätelymme esimerkiksi työlainsäädännössä ja työelämän kehittämisessä varmistaa oikeudenmukaisen kohtelun ja inhimilliset työolosuhteet. Tässä työssä on tärkeä olla mukana alusta alkaen. Vain sillä tavoin saamme myös jatkossa juhlia Suomalaisen työn päivää liputuspäivänä.