Minun NATOni

Kadulla vastaan tullut mieshenkilö tunnisti minut, MEP-ehdokkaan, ja kysyi, mitä mieltä olen NATOsta.  Pienen alkukeskustelun jälkeen siirryimme läheiseen kahvilaan pohtimaan asiaa kahvikupin ääreen.

Järkevän ja kiihkottoman keskustelun päätteeksi, johon tietysti vaikutti Ukrainan kriisi, mutta myös pidemmän aikavälin viileä arviointi, päädyimme seuraavaan analyysiin.

Juuri nyt Ukrainan kriisin oloissa ei NATO-jäsenyyttä voi hakea. Mutta tilanteen vakiinnuttua on syytä hakeutua NATOn  jäseneksi. NATO-jäsenyyttä on syytä hakea seuraavilla ehdoilla:

-          Suomen puolustuksesta vastaa pääosin oma armeija

-          Suomen maaperällä ei ole pysyvästi vieraita NATO-joukkoja

-          Suomen maaperällä ei ole pysyviä tukikohtia, ei ydinaseita eikä NATOn ohjuspuolustusjärjestelmiä

-          sotilaallista apua otetaan vastaan vain Suomen omasta pyynnöstä

-          Suomi voi itse päättää, osallistuuko se NATOn ulkomaisiin sotatoimiin.

Olimme yksimielisiä siitä, että näillä ehdoilla Suomen kannattaa ja pitää olla Naton jäsen. Yksin emme pärjää isojen kiistellessä. Tarvitaan yhteistyötä myös sotilaallisella alueella. Tämä on minun NATO-jäsenyyteni malli.