Huonon direktiivin kirous

Euroopan unioni säätää vuosittain mittavan määrän erilaisia direktiivejä ja säädöksiä. Parhaillaan on meneillään komission erityinen arviointi, jossa komissio on läpikäynyt koko EU-lainsäädännön. Toimenpiteen tarkoitus on karsia sääntelytaakkaa ja tehottomia tai epäonnistuneita säädöksiä. Itselläni erityistä harmia on aiheuttanut toimimattomat säädökset, joista kuljettajien työaikadirektiivi omistajakuljettajien osalta käy hyvänä esimerkkinä.

Pitkien etäisyyksien ja välimatkojen Suomessa kuljetusyritysten rooli on merkittävä. Ruoan, polttonesteiden ja tavaroiden kuljettaminen olisi käytännössä mahdotonta ilman raskasta maantieliikennettä. Tämä seikka korostuu erityisesti Suomen pohjois- ja itäosissa. Me olemme riippuvaisia kumipyöräliikenteestä ja kuljetusyhtiöistä. Raskasta liikennettä kuritetaan jo polttonesteiden hinnan kautta, eikä Suomen tiestön kunnossakaan ole hurraamista. Valtaosa yrityksistä on pieniä yhden tai kahden kuljettajan yrityksiä.

Viime vuoden kesäkuun alusta voimaan tuli työaikalainmääräys, jonka mukaan luvanvaraisen tavaraliikenteen yrittäjäkuljettajan enimmäistyöaika on 48 tuntia viikossa, ja jota tilapäisesti voidaan pidentää 60 tuntiin viikossa neljän kuukauden tasoittamisjaksolla. Mikäli 60 tuntia viikossa ylitetään tai tehdään yli 10 tuntia yötyötä, täytyy olla perusteltu syy. Näissä ylityksissä voidaan soveltaa kuuden kuukauden tasoittamisjaksoa.

Laissa tarkoitettuun työaikaan kuuluu kaikki muu kuin yrityksen yleinen hallinnollinen työ. Lain tarkoittamaan työaikaan kuuluu työ, joka on suoraan yhteydessä käsillä olevaan kuljetustehtävään, kuten lastaus, purku, puhdistustyö, tekninen huolto ja viranomaisten kanssa asiointi kuljetustehtävään liittyen. Sen sijaan työaikaan ei kuulu esimerkiksi kirjanpidon tekeminen ja kustannuslaskenta, kuljetusten suunnittelu, laskutus ja markkinointi.

Mikä tässä minua suututtaa? Yksinkertaisesti se, että säädös on toimimaton silloin kun sitä ei kyetä valvomaan. Nyt omistajakuljettajat on määrätty seuraamaan työaikojaan työaikakirjanpidolla. Tämä on kuitenkin kosmeettista puuhastelua ja sellaisenaan toimimaton, sillä ei kukaan pysty valvomaan mitä yrittäjä hallillaan puuhaa. Jos hän vaikkapa huoltaa autoaan, on kyseessä työaika, ja jos laskuttaa asiakkaitaan ei sitä tarvitse merkitä. Luotan suomalaisen kuljetuselämän ja – yrittäjän rehellisyyteen, ja mielestäni he ovat jo riittävän valvonnan kohteina. Vastustan ehdottomasti tällaisia turhanpäiväisiä sääntelyitä, joiden perimmäinen tarkoitus on yritystoiminnan mahdollisuuksien vaikeuttaminen. Asiaa vietiin eteenpäin mm. vetoamalla tieliikenteen turvallisuuteen, vaikka myös kuljetusyrittäjät ovat olleet kuskiensa kanssa ajo- ja lepoaikasäätelyn piirissä.

Ainoa positiivinen asia tässä direktiivissä on se, että kuljetusala ja heitä tukeneet oikeiston EU- edustajat onnistuivat vaikuttamaan asiaan siten, että säädös on kirjattu lakiimme ilman rangaistusseuraamusta. Tämäkin vaati vielä Suomen haastamisen EU-tuomioistuimeen, mutta lievennys rangaistusten osalta onnistuttiin säilyttämään. Vielä tätäkin typerämpi säädös on mopojen katsastuspakko, mutta siitä kenties toiste lisää.