KATSE POHJOISEEN
Muistatteko, milloin 1990-luvun lama päättyi ja uusi nousu alkoi? Ja mitä olivat ne tapahtumat, jotka muuttivat talouden suhdanteet ja palauttivat pikku hiljaa kuluttajien luottamuksen?
Kiirastorstaina vuonna 1993 julkistettiin, että Arabiemiraattilainen laivanvarustamo tilaa Pansion telakalta kolme kaasutankkeria, joiden arvo oli euroissa miljardiluokkaa. Samoihin aikoihin Rauma-Repola ilmoitti rakentavansa Raumalle yhdistetyn sellu- ja paperitehtaan.
Nyt on pitkän taantuman jälkeen samanlaisia merkkejä ilmassa. KeiteleGroup ilmoitti viime kesänä investoivansa Kemijärvelle metsäteollisuuskombinaattiin nelisenkymmentä miljoonaa. Työt ovat juuri alkaneet ja investointi näin varmistunut.
Liikennevirasto rakentaa samalle alueelle uuden puutavaraterminaalin ja sen tarvitsemat sähköistetyt rautatieyhteydet. Kokonaisuudessaan investoinnit Kemijärvelle ovat noin 70 miljoonaa euroa. Summa ei valtakunnallisesti ole suuri mutta alueellisesti valtava.
MetsäGroup ilmoitti pari viikkoa sitten investoivansa Äänekoskella metsäbiolaitokseen 1.1 miljardia euroa. Ja pian sen jälkeen StoraEnso ilmoitti 110 miljoonan investoinnista Varkauteen. Ilmassa on nyt samanlaisia merkkejä kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
Tämä on hyvä alku. Katseet kääntyvät nyt pohjoiseen. Taantuma on mahdollista kääntää voimakkaaksi kasvuksi pikaisesti. Tarvitaan vain uskallusta, rohkeutta ja kaukonäköisyyttä.
Savukosken pohjoisosassa Itä-Lapissa odottaa norjalaisen lannoiteyhtiön Yaran investointipäätös Soklin fosfaattikaivokseen. Investointi on valtava, 1.3 miljardia. Yhtiö odottaa kuitenkin valtion vastaantuloa kuljetusväylien rakentamisen rahoituksessa. Sokli on kaukana erämaassa ja kuljetusmatkat ovat pitkät. Tarvitaan rautatien peruskorjaus Kemijärveltä Sallan Kelloselkään ja sieltä edelleen kaivosrata Sokliin. Lisäksi tarvitaan maantien peruskorjaus Savukosken Martilta Sokliin. Maantie, joka luvattiin jo 1960-luvulla peruskorjata UKK-kansallispuiston perustamisen kompensaationa!
Lannoiteyhtiön päätös perustaa miljardiluokan kaivos Savukoskelle edellyttää valtion päätöstä kuljetusreitti-investoinnista. Rautatie ja maantie maksavat noin 400 miljoonaa euroa. Ei siis puhuta nappikaupasta ja valtiollekin se on iso raha. Valtiolta kaivataan noin 200 miljoonan investointia, lopun maksaisi kaivoksen perustava yhtiö. Se on paljon rahaa. Mutta kun sen suhteuttaa kaivoksen toiminta-aikaan ja syntyviin työpaikkoihin, valtion panos ei olekaan niin suuri.
Rakennusvaiheessa Sokli työllistäisi noin 2500 henkilötyövuotta. Pysyviä työpaikkoja kaivos tarjoaa noin 270, kuivatukseen käytettävä bioenergiatuotanto noin kuusikymmentä työpaikkaa ja välillisiä työpaikkoja syntyisi noin 750. Ihan varovainen arvio verotuotoista kertoo, että valtion 200 miljoonan investointi olisi maksettu takaisin valtion kassaan viimeistään 15 vuoden kuluttua. Kannattaisikohan valtion tehdä tällainen investointi? Minusta kannattaisi!
Soklin kaivoksen rikkaimman esiintymän hyödyntäminen kestäisi arvion mukaan noin kaksikymmentä vuotta. Sen jälkeen köyhemmän malmion, joka kuitenkin on yhtä rikas kuin Siilinjärven tälläkin hetkellä toimiva kaivos, toiminta jatkuisi ainakin 50 vuotta, ehkä enemmän. Investointi on siis todella pitkäaikainen ja valtio saisi rahansa moninkertaisesti takaisin.
Taantuma on kestänyt nyt jo liian pitkään. Tarvitaan rohkeita investointipäätöksiä, jotka muuttavat talouden tunnelman positiiviseksi. Pohjoisesta löytyy siihen nyt kannattava kohde.
Kun tämän luokan investointihankkeet toteutuvat, on helppo ryhtyä korjaamaan myös talouspolitiikan muita vääristymiä. Tärkein niistä on kotimaisen kysynnän lamauttanut ylikireä verotus. Vientiteollisuusvetoisen kasvun myötä voidaan verotus nopeasti palauttaa järkevälle tasolle ja näin varmistaa laaja taloudellinen kasvu. Kestävyysvajekin alkaa kasvun myötä sulaa.
Käännetään nyt katse pohjoiseen ja tehdään yritystä ja kasvua tukevia valtion investointipäätöksiä. Se kannattaa meille kaikille suomalaisille.