Näin Eurooppa-päivänä päätin kampanjani mukaisesti kääntää katseet Pohjoiseen. Arktiset alueet ja Euroopan unioni ovat erottamattomassa liitossa keskenään. Yhteys perustuu maantieteeseen ja historiaan, mutta tänä päivänä entistä tiiviimmin myös talouteen. Arktisella alueella tehdään myös merkittävää tieteellistä tutkimusta, jossa keskeisessä osassa on Rovaniemellä sijaitseva Arktinen keskus.
Arktisuus ja arktisen alueen talouskehitys ja sen muut taloudelliset resurssit ovat maailman herkeämättömän mielenkiinnon kohteina. Samalla tuo kiinnostus on tuonut mukanaan uhkia, joiden ratkaisu on yhtälailla tärkeää. Arktiset alueet ovat merkittävä kalastuksen, öljyvarojen ja kaasukenttien alue, jossa on myös runsaasti tärkeitä mineraaleja ja muita luonnonvaroja. Maailmanmarkkinahintojen kohotessa kiinnostus näitä luonnonvaroja kohtaan on jatkuvassa kasvussa, vaikka tuotantokustannukset ovat korkeat.
Sinänsä ikävä ja pelottavakin asia, lämpenevä ilmasto, alentaa korkeita kustannuksia. Se avaa myös Euroopan ja Aasian välisiin kuljetuksiin uuden, lyhyemmän ja halvemman kuljetusväylän, Koillisväylän. Tässäkin asiassa Suomi on keskiössä.
Myös meillä Suomessa on saatu hyödynnettyä arktista sijaintiamme. Erityisesti Lappiin on avattu uusia kaivoksia ja matkailuteollisuus kasvaa yhä. Metsä kasvaa kiihtyvällä vauhdilla ja puuvarat lisääntyvät. Arktisten alueiden kysymykset ovat laajoja ja koskevat Suomen lisäksi koko Eurooppaa. Eräs keskeisiä kysymyksiä on maankäyttö. Matkailu on tärkeää, sillä se tuo työtä ja korkeampaa elintasoa paikallisväestölle. Matkailun tuomat tulot ovat merkittäviä ja elinkeinona se hyötyy selvästi alueen koskemattomasta luonnosta. Turismia voidaan myös ohjata melko helposti siten, että kulumista tulee vain tietyille alueille. Pohjoisten alueiden matkailullinen vetovoima säilyy jatkossakin, kun esimerkiksi Keski-Euroopassa perinteisten lumilajien alueilla lumi ei enää olekaan itsestäänselvyys.
Lapin kauppakamari arvioi äskettäin, että pohjoisten alueiden tulevat investointimahdollisuudet lähivuosina ovat pitkälti yli 100 miljardia euroa. Merkittävin osuus menee Barentsin öljykentille ja kaasuesiintymiin, mutta myös Suomi, Norja ja Ruotsi sekä Murmanskin seutu Venäjällä saavat osansa. Rahaa tarvitaan esimerkiksi kaivos-, matkailu- ja logistiikkahankkeisiin sekä energian tuotantoon.. Kolikon kääntöpuolena nämä toiminnot ovat tulossa laajoihin koskemattomiin erämaihin ja alkuperäiskansojen asuinalueille, millä on suuri merkitys. Kyseessä on tasapainon etsiminen ongelmien ja merkittävien mahdollisuuksien välillä.
Euroopan unionille ei ole samantekevää mitä sen pohjoisissa osissa tapahtuu. Kysymystä voi tarkastella talouspoliittisesti, turvallisuuspoliittisesti tai vaikkapa ympäristöpolitiikan kautta. Euroopan unioni haluaa olla mukana vahvana toimijana kaikkialla alueellaan. Koska arktiset alueet ovat nyt muuttumassa keskeiseksi toiminnan painopistealueeksi, on suomalaisella osaamisella jälleen kysyntää. Euroopan unioni on jo vuonna 2008 linjannut toiminnan arktisella alueella sille keskeiseksi. Yhteisen eurooppalaisen politiikan kautta meillä suomalaisilla on myös tulevaisuudessa merkittävä rooli osana arktisten alueiden tulevaisuutta. Me tarvitsemme osaavia asiantuntijoita ja päätöksentekijöitä vallan kamareihin. Tässä lienee riittävästi syytä kääntää katse pohjoiseen.